Teollinen murros ekohyvinvointivaltiossa

Suomen kaltaisia hyvinvointivaltioita pidetään lupaavina toimijoina kehityksessä kohti ekohyvinvointivaltiota, joiden tehtävänä on sopeuttaa taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ekologisiin rajoihin. Tutkimuksessa kuitenkin toistaiseksi kiinnitetty vain vähän huomiota teolliseen kestävyysmurrokseen ekohyvinvointivaltioiden ratkaisevana osa-alueena. Artikkelissa tarkastelemme, kuinka ekohyvinvointivaltion kestävyysmurroksen tavoitteet toteutuvat Suomessa vuosina 2019–2020 toteutetuissa teollisuuden vähähiilitiekartoissa. Aineistona käytämme raskaan tiekarttoja niiden taustaselvityksiä. Aineistoamme täydentävät tiekarttatyössä mukana olleiden tai teollista murrosta tuntevien asiantuntijoiden teemahaastattelut (21 kpl). Artikkelimme osoittaa, että tiekarttatyö edisti merkittävästi ymmärrystä edellytyksistä haasteista. Toisaalta osoitamme, tiekartat sisältävät nopean toteuttamisen näkökulmasta monia ongelmallisia kehystyksiä oletuksia. Tiekartat performoivat varsin optimistista tulevaisuuskehitystä, mutta yhteiskunnallista aineenvaihduntaa eli resurssien energian käyttöä koskevat oletukset ovat vielä kestämättömällä pohjalla. Valaisemme tätä ongelmaa erityisesti metsäbiomassojen käytön tarkastelulla. Tiekartoista myös puuttuu teollisten alojen riittävä ylisektoraalinen tarkastelu, eikä julkisen vallan välistä teollisuuspoliittista suhdetta tarkastella riittävästi.